sunnuntai 29. marraskuuta 2015

ITALIA, Riva del Garda ja Venetsia, kesäkuu 2015

Matkan tyyppi: omatoimimatka, lennot Lufthansa, hotellit Booking.com
Hotellit: Casa Alpino ja La Palazzina Veneziana
Matkan kesto: 1 viikko
Matkassa: miehen ja kaveripariskunnan kanssa 





6 YÖTÄ RIVA DEL GARDA


HOTELLI


Hotellimme Casa Alpino sijaitsi ihanteellisesti aivan Rivan vanhankaupungin sydämessä. Perille löysimme hyvin, sillä olimme varanneet jo etukäteen kuljetuksen Veronan kentältä hotellille. Kuljetuksen kanssa kaikki meni hyvin, jos ei kovin suurta painoarvoa halua antaa sille, että kuskimme kaahasi aika lailla koko matkan melkoista ylinopeutta... mutta hengissä Rivaan selvisimme ja hintaa kuljetuksella oli 150 euroa. Sinällään arvokasta, mutta me halusimme säästää sekä aikaa että vaivaa, ja olihan meitä myös neljä tuon summan jakamassa. 








Casa Alpinossa me majoituimme yhdessä kavereidemme kanssa kahden makuuhuoneen huoneistossa. Lisäksi asunnossamme oli yhdistetty olohuone/keittiö, kylpyhuone ja parveke. Kahden makuuhuoneen lisäksi olohuoneessa on vuodesohva, joten kaikkiaan huoneistossa voisi varmaankin majoittua kuusi henkilöä. Tosin luulen, että tuolla määrällä saattaisi olla jo hieman ahdasta. Meidän tarpeisiin se kyllä sopi erinomaisesti ja rahaakin säästyi ihan kivasti kimppamajoituksella. Ainoa miinus huoneessa oli sänky, joka oli minun mielestäni todella huono eikä selkäni tullut sen kanssa toimeen lainkaan. Kellään muulla kolmella matkalaisella ei sängyn kanssa ongelmia ollut, ainoastaan siis minulla. Koska Casa Alpino ei ole varsinainen perinteinen hotelli vaan koostuu siis huoneistoista, ei siellä myöskään tarjoilla aamupalaa. Yhtä aamua lukuun ottamatta me tehtiin aamupala itse ja oikein maittava oli sekin. Lähellä oli kauppa, josta sai joka aamu tuoretta leipää ja muut tykötarpeet ostettiin tietysti marketista. 






Jos matkalla pystyy tyytymään hieman vaatimattomampaankin majoitukseen, on Casa Alpino loistovalinta eikä sen sijaintia voi tarpeeksi hehkuttaa. Erityismaninta pitää antaa myös paikan omistajalle Sergiolle, joka oli enemmän kuin ystävällinen. Turhaan ei miestä esimerkikisi Tripadvisorin arvioissa kehuta! Muun ystävällisyyden lisäksi mies esimerkiksi tarjoutui viemään meidät Venetsiaan lähdettäessä bussiasemalle aamulla klo 7, ihan huippua! 


Miinus puoli hotelissa taasen on se, ettei siinä ole uima-allasta, mitä olisin itse kyllä kuumilla keleillä kaivannut. Rivassa uima-altaalla varustetut hotellit sijaisetvat parin kilometrin päässä keskustasta, emmekä siten sellaiseen halunneet majoittua. Tiedoksi myös, ettei Rivassa ole juuri takseja, joten kauempana majoittuessa on keskustaan tultava muilla peleillä eli joko jalan tai pyörällä. 



MATKAKOHDE


Riva del Garda sijaitsee aivan Gardajärven pohjoispäässä, upeiden vuorten hellässä huomassa. Vuorimaisemien lisäksi maisemaa hallitsee tietysti itse järvi; niin kaunis sekin! 






Rivan sydän on aivan järven rannalla sijaitseva kaunis vanhakaupunki




Vanhankaupungin sydän puolestaan on rannalla sijaitseva aukio satamineen ja kellotorneineen sekä rannan myötä kulkeva pieni kävelykatu. 








Tuonne kellotorniin pääsee muuten kapuamaan kahden euron sisäänpääsymaksulla ja sieltä on hienot näkymät yli kaupungin. Korkeanpaikankammoisille torni ei sovellu, sillä itseäkin kyllä aika ajoin hieman heikotti ja mies ei päässyt edes ylös asti, kun päätti luovuttaa ja kääntyi takaisin alas.. :) Ja tämä siis johtui siitä, että torniin ylös rappuja kulkiessa näkee niiden välistä alas. Mutta jos päätä ei ihan heti huimaa, niin ylös torniin vaan! 







Satamasta vanhakaupunki jatkuu pitkälle sisämaahan. Sen kadut ovat ihanan tunnelmalliset ja erittäin kauniit. Täällä kelpasi kyllä tallustella niin päivällä kuin illallakin! 








Positiivisesti Riva yllätti ihan laadukkailla kaupoillaan eli tarjolla ei siis ollut pelkkää turistisälää ja "Riva-lippiksiä". Ja ihan parasta olivat nahkalaukut, joita sai täältä enemmän kuin huokealla. Ison, ja hienon nahkalaukun sai täältä omakseen noin sadalla eurolla, pienempiä muutamalla kympillä! Miksi mä en ollut säästänyt enempää rahaa?!! Yhden laukun siis ostin, enempää en raaskinut. Näin jälkikäteen jäi kyllä kaivelemaan, olisi sittenkin pitänyt! No, ensi kerralla olen viisaampi! 





Vanhankaupungin lisäksi Rivasta löytyy myös pienehkö uimaranta. Uimarannalle tiensä löytää, kun lähtee vanhastakaupungista kulkemaan kävelykatua vasempaan. Matkan varrella eteen tulee mm. tällaisia upeita maisemia! 








Gardajärven vesi on valitettavan kylmää läpi kesän ja eikä uiminen sen vuoksi houkutellut. Rannalla me piipahdettiin siten ainoastaan kerran. 






Riva on suosittu kohde aktiivimatkailijoiden keskuudessa, mikä näkyi hyvin niin maissa kuin järvelläkin. Jos patikointi, pyöräily, purjehdus tai surffaus kiinnostaa, on tämä kohde varmasti toiveiden täyttymys. Meidän porukasta ei aktiivimatkailijoita saa tekemälläkään, mutta erinomaisesti viihdyimme silti. Ja tuonne järvellehän voi lähteä myös vaikka polkuveneilemään, kuten mekin tehtiin! Ei muuta kun kaupasta evästä ja juomaa mukaan, ja sitten upeita maisemia ihailemaan. Suosittelen! Huomioon polkuveneilemään lähtijöiden kannattaa ottaa se seikka, että aamuisin järvi on tyyni, mutta iltapäivästä nousee aallokko. Kannattaa siis ehdottomasti mennä ennen puolta päivää. 





Sää Rivassa oli parina ekana päivänä harmaampi ja viileä, mutta siitä eteen päin me saimme nauttia ihanan kesäisestä ja helteisestä lomasäästä.

Kahden Rooman reissun perusteella voin sanoa, että Italiassa hyvän ruuan saaminen ei aina ole niin helppoa kuin luulisi. Rivassa tätä ongelmaa ei kuitenkaan ollut vaan ruoka oli hyvää aika lailla joka paikassa. Hintataso oli kohtuullinen ja pitsat/pastat maksoivat noin 8-10 euroa. Mun suosikki viikon pitsa- ja pastaähkyn keskellä oli ravintola Forstissa nautittu pihvi, kaveri tykkäsi eniten Bella Napolin calzonesta ja toinen Leon d'Oron spagetti blognesesta. Viikon parhaan tiramisun söin Albergo Ancorassa. Niin ja unohtaa ei pidä Maffein bruschettoja, jotka olivat meidän kaikkien mielestä ihan taivaallisia! 





Tällä reissulla kaikilla oli siis omat suosikkinsa ravintoloissa, mutta yksi yhteinenkin löytyi ja se on satamassa sijaitseva Caffe Gelateria Cristallo. Tämä on siis enemmän kahvila kuin ravintola, mutta täällä käytiin useammankin kerran; aamiaisella, jätskillä, letuilla ja erinäisiä juomia nauttimassa. Niistä mitä nähtiin, täällä oli kirkkaasti hienoimmat ja isoimmat jätskiannokset. Juomista mainittakoon ihanan raikkaat spritz -drinkit, joita saa ainakin täältä muullakin kuin Aperolilla maustettuna. Itse en pidä yhtään tuosta Aperolin mausta, mutta Hugo Spritz upposin enemmän kuin hyvin! Hyvät tarjoilut, kauniit ja isot annokset sekä mukakavat näkymät järvelle ja ympäröivälle aukiolle = suosittelen lämmöllä Cristalloa!






Cristallon mega-annosten lisäksi hyvää italialaista jäätelöä saa pienistä gelaterioista ympäri kaupunkia. Italiassa jäätelö on kyllä ihan parasta missään! Ja kyllä, sitäkin tuli syötyä. Toisaalta ehkä enemmänkin olis voinut! Omat tötterömme me haettiin aina joko ihan hotellin vieressä olleesta Gelateria Artigianalesta tai sitten satama-aukion Sole hotellin gelateriasta. Hyviä molemmat.







RETKET JA REISSUT 

Gardajärven rannoilta löytyy useita viehättäviä pieniä kaupunkeja ja kyliä. Ja kun järven kattaa hyvä lauttaverkosto, suosittelen ehdottomasti tekemään Rivasta ainakin yhden päiväreissun johonkin mukavaan lähikylään. 


Meidän kohteeksi valikoitui tällä kertaa hurmaava Malcesine, jonne Rivasta pääsee lautalla useita kertoja päivässä. Liikenteeseen me lähdimme jo heti ajoissa aamulla ja liput ostimme satamasta. Ennen Malcesineä lautta pysähtyy Limonen kylässä, joka sekin näytti varsin kutsuvalta. Me emme täällä kuitenkaan maihin nousseet, koska halusimme jättää mahdollisimman paljon aikaa varsinaiseen kohteeseemme. Tässä muutama kuva lautalta näpsittynä. 







Perillä Malcesinessa me pysähdyttiin hetkeksi sataman alueelle baariin maisemia ihailemaan ja viilentävät juomat nauttimaan. Täytyy sanoa, että kaunista oli! 







Kovin pitkäksi aikaa me emme voineet paikoilleen jäädä, sillä halusimme kavuta myös jylhän Monte Baldon huipulle ja näin ollen matkaa oli varsin pian jatkettava. Kuten tuosta nimestäkin päätellä voi, Monte Baldo on vuori ja sen huipulle pääsee hissillä suoraan Malcesinestä. Tuon hissiaseman löytää varsin helposti kun jatkaa satamasta matkaa aika lailla suoraan ylöspäin. Vuorelle kulkunsa suuntaa moni muukin, joten jonottamaan hisseihin joutuu, ja joskus myös valitettavan kauan. Me jonotimme omaa vuoroamme 1,5 tuntia ja suosittelen kyllä varaamaan mukaan ainakin juomaa. Mainittakoon myös, että ilmanvaihto tuolla jonotustiloissa oli kovin huono, joten kuuma tulee. Itse vuorelle on taasen hyvä varata mukaan pitkähihaista vaatetta. 




Täytyy kyllä sanoa, että tuonne hissiin jonottaessa meinasi usko loppua muutamaankin kertaan, mutta heti ylös päästessä kaikki vaiva unohtui ja vastassa oli hikisen jonottamisen päätteeksi ihanan raikas ja puhdas vuoristoilma. Ja tietysti myös ihan huikeat maisemat, joita tosin pieni usva hieman häiritsi. Mutta siis hienoa oli silti!








Kuten tuossa aiemminkin tuli mainittua, meidän porukka ei tosiaan ole sitä aktiivisinta tyyppiä ja niinpä me valokuvien ottamisen ja maisemien katselun jälkeen suuntasimme ihan rehellisesti sanottuna baariin! Baareja tuolla huipulla on ainakin kaksi ja me päädyimme tähän hissiasemalta hieman kauempana olevaan. Rivan helteiden jälkeen täällä oli todella mukavaa istuskella ja hyvien juomien parissa vierähtikin lopulta tovi jos toinenkin! Omien koirien ikävää helpotti hieman paikan Nino -koiran rapsuttelu!







Olen tänä vuonna alkanut toisen blogini nimissä julkaista videoita YouTubessa ParisRio TravelChannelillä, joka on ensimmäinen, ja tällä hetkellä ainoa suomalainen matkailukanava YouTubessa. Kanavalla minä ja reilut 20 muuta matkabloggaajaa julkaisemme viikoittain uusia matkailuaiheisia videoita eli kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti klikata kanava seurantaan! Monte Baldoon asia liittyy siten, että toinen kanavalla julkaisemani video on juurikin tästä meidän päiväretkestä. Ja tässä se tulee, olkaa hyvät! (Ja ihan pakko on todeta, että mikään mestari mä en todella tässä videohommassa ole, mutta jostain on pakko rohkeasti aloittaa ja kehitystä on varmasti luvalla tälläkin saralla! Tai näin ainakin toivotaan!) 







Sen verran hyvin me tuolla vuoren huipulla viihdyttiin, että takaisin alhaalla ollessa jouduimme jo kiiruhtamaan takaisin lauttaan, koska halusimme illallistaa Rivassa. Tämä oli toisaalta harmi, sillä enempikin olisin kaupunkia halunnut nähdä. Mutta kaikkea kun ei voi saada, ei edes matkoilla. Lämpimästi voin kyllä Malcesinen visiittiä suositella ja täytyy sanoa, että näin pikaisella vilkaisulla, se vaikutti minusta jopa jossain määrin kivemmalta kuin Riva. Tähän loppuun vielä kuva kaupungista järveltä käsin kuvattuna. 





Toinen retki, joka me Rivasta tehtiin, oli pieni visiitti läheiseen Varonen kylään vesiputouksia katsomaan. Vesiputoukselle on matkaa kolmisen kilometriä ja paikalle pääsee kätevästi paikallisbussilla tai vaikkapa polkupyörällä. Retken tekee helposti muutamassa tunnissa, joten aikaa jää päivälle kivasti muuhunkin. 





Putoukselle pääsylippujen oston jälkeen, portista sisään astuessa, löytää itsensä aivan toisesta maailmasta. Täällä ilma muuttuu todella raikkaaksi ja tarjoaa ihanan viilennyksen paahtavan helteen keskellä. Ylös luolaan ja putoukselle johtaa kaunis polku, jonka varrella voi ihailla mitä erilaisempia kasveja. 





Luoliin sisään mennessä putouksia pääsee ihailemaan läheltä, mutta paikoitellen ei kuivana! Meillä ei ollut matkassa mitään varusteita, joten vesiroiskeilta ei täysin välttyä voinut. Myös kuvien ottaminen oli varsin pikaista, koska kamerani ei kestä vettä. Tästä syystä valokuvia ei itse putouksista ole laitettavaksi, mutta tähän kohti onkin oiva paikka laittaa toinen tekemäni video, jossa nuo putouksetkin ihan kohtuu hyvin näkyvät! 

Ja putouksen lisäksi tällä videolla pari muutakin vinkkiä Rivaan elävän kuvan kera! Luvassa maisemia myös järveltä ja kellotornista! 





LOPUKSI 

Tällaisia kokemuksia ja fiiliksiä Rivasta. Täytyy sanoa, että paikka on todella yksi kauneimmista paikoista, joita nähtyä on tullut ja lämmöllä voin suositella ihan kaikille! Parasta matkassa oli ennen kaikkea upeista maisemista, hyvästä ruuasta ja seurasta nauttiminen! Itse en oikein vielä osaa sanoa, onko Gardalle innokkuutta joskus palata, mutta jos ei, niin ehdottomasti on kyllä päästävä jollekin toiselle Pohjois-Italian järvelle! Kaunista, kaunista ja vielä kerran kaunista!  


SIIRTYMINEN RIVASTA VENETSIAAN

Jos Rivasta mielii junalla Venetsiaan, on ensin matkattava bussilla läheiseen Roveretoon, josta löytyy lähin juna-asema. Rivasta bussiasema löytyy noin 15 minuutin kävelymatkan päästä vanhastakaupungista. Kuten tuossa alussa tulikin jo mainittua, me saimme asemalle kyydin ihanalta hotellimme omistajalta Sergiolta ja Casa Alpinolta me lähdimme matkaan seitsemän maissa aamulla. Bussi Roveretoon lähti puoli kahdeksan maissa ja liput me ostimme suoraan asemalta. Ja muistattehan, että matkaa Italiassa sitten bussilla tai junalla, tulee liput muistaa myös leimata! Tässä kuva Rivan bussiasemalta.




Roveretossa bussi pysähtyy ihan rautatieaseman vieressä. Liput junaan saa ostettua sisältä joko tiskiltä tai automaatista. Me valitsimme jälkimmäisen ja helppoa oli. Roveretosta pääsee junalla Venetsiaan joko suoraan tai Veronan kautta. Me emme ostaneet lippuja eutkäteen ja matkapäivänä nuo suoraan menevät junat olivat jo täynnä. Näin ollen meillä oli junan vaihto Veronassa. Seuraavat kuvat Roveretosta.






Veronassa meillä oli aikaa vaihtaa junaa 15 minuuttia ja tämä riitti erittäin hyvin. Veronan asemalla oli hyvät opasteet ja oikea raide Venetsian junalle löytyi helposti. Yhtään en nyt muista noita matka-aikoja, mutta siis hotellilta me lähdettiin aamulla seiskan pintaan ja Venetsiaan saavuimme puoli yhdeltä iltapäivällä. Matka meni oikein mukavasti ja myös erittäin nopeaan. Tuo Roveretosta Veronaan mennyt juna oli todella vaatimaton, mutta Veronasta Venetsiaan oikein kiva ja viihtyisä. Sen vielä muistan sanoa, että Veronasta Venetsiaan menevässä junassa liput olivat automaattisesti paikkaliput, joten ennen junaan nousua kannattaa tarkistaa, että nousee oikeaan vaunuun. Me emme tätä todellakaan heti ymmärtäneet ja jäimme osin jumiin väärään vaunuun, kun muuan rouvat tukkivat koko vaunun kasseillaan ja jäivät kinastelemaan, missä kenenkin paikka oli! Lopulta sitten onneksi läpi pääsimme ja ystävällinen paikallinen nuori nainen näytti meille omat paikkamme. Matkalaukuille vaunuissa on myös hyvin tilaa. Jos Gardajärvelle matkaa omatoimisesti ja haluaa myös Venetsiaan, voin hyvin suositella junamatkaa. Kaikki oli hyvin helppoa, joten rohkeasti vaan matkaan!


1 YÖ VENETSIA



HOTELLI 

Venetsiaan siis saavuimme puolen päivän jälkeen ja samoin tein otimme suunnaksemme hotellimme La Palazzina Venezianan. Venetsian hotellia valitessamme yksi tärkeimmistä kriteereistä meille oli helppo sijainti rautatieaseman lähellä ja tässä se täyttyi enemmän kuin hyvin! Pari sataa metriä asemalta suoraan vasempaan ja hotelli löytyy heti ensimmäisen sillan jälkeen oikealta. 






La Palazzina Veneziana käsittää ylinnä olevan kuvan päärakennuksen lisäksi myös erillisen sivurakennuksen, jossa meidänkin huoneemme sijaitsi. Sivurakennukseen kuljetaan suoraan päärakennusta vastapäätä olevalle kujalle ja rakennus löytyy tuolta perältä. Varaa hotellista huoneen sitten kummasta rakennuksesta tahansa, on hyvä olla tietoinen siitä, ettei hissiä ole ja laukut on itse kannettava ylös kapeaa portaikkoa. 





Sivurakennuksen huoneita kutsutaan Annex huoneiksi ja varauksen yhteydessä tuli selkeästi esiin niiden sijaitsevan varsinaisesta hotellista erillisessä rakennuksessa. Siinä vaiheessa kun me aloimme Venetsiasta hotellia etsiä, oli hotellin päärakennuksen huoneet jo myyty loppuun. Tästä sivurakennuksenkin huoneesta saimme pulittaa 240 euroa yö, joten suosittelen tekemään Venetsiaan hotellivaraukset todella hyvissä ajoin. Me siis olimme varauksen kanssa liikenteessä jo talvella, mutta juuri mitään sopivalla hinnalla, laadulla ja sijainnilla ei ollut enään jäljellä. Venetsiassa näyttää monessa hotellissa olevan huoneita ilman omaa vessaa ja me emme missään nimessä sellaista halunneet. Loppu peleissä meille jäi vaihtoehdoksi varata kohtuullisen hyvä ja suhteellisen kallis huone tai sitten oikeasti hyvä ja todella kallis huone. Valitsimme ensimmäisen ja päädyimme lopulta siis näihin Annex huoneisiin.

Huoneissa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta ikävä puoli oli se, että meidän huoneessa näkyi ikkunaverhoa raottaessa lähes meidän seinässä jo kiinni olevan toinen rakennus ja tässäkin oli välissä vielä rakennusteline. Verhoja ei siis mieli tehnyt auki pitää. Kavereiden huoneesta puolestaan oli ikkunat suoraan parvekkeelle, joka oli kaikkien yhteisessä käytössä. Verhoja oli siis täälläkin kiinni pidettävä, jos ei halunnut muiden huoneeseen katselevan. Vaikka itse en toisin tuolla parvekkeella kertaakaan ketään nähnyt, mutta koskaanhan ei voi varmaksi tietää, milloin ikkunan taakse joku ilmestyy. 

Muutoin huoneet taas olivat oikein mukavat. Sänky oli hyvä ja kylppärit tyylikkäät. Suihku oli sadesuihku, josta erityisesti aina tykkään. Venetsian helteessä ihan parhaaksi asiaksi muodostui kuitenkin ehkä ilmastointi ja ihan äkkiä en muista, koska olisin ollut niin onnellinen huoneen viileyteen päästessäni kuin täällä. Sisustukseltaan meidän ja kavereiden huoneet olivat hyvin erilaiset ja meidän huone oli myös jonkin verran pienempi. Tästä päättelisin, että todennäköisesti ainakin tämän sivurakennuksen huoneet ovat keskenään erilaisia ja -kokoisia. Tässä muutama kuva tuosta meidän huoneesta.






Aamiainen nautittiin hotellin päärakennuksessa. Vaikka se alkuun näytti aika vaatimattomalta, olinkin lopulta oikein tyytyväinen. Ruoka oli hyvää, kaikkea tarpeellista oli tarjolla ja erillisestä tilauksesta keittiöstä sai tilata munia eri muodossa. Ihanaa oli myös aamiaishuoneesta avautunut näköala kanaalille! 







Kaiken kaikkiaan hotelli oli oikein viihtyisä ja voisin kyllä yöpyä täällä toisenkin kerran. Ihan parasta hotellissa oli sijainti; lyhyt ja helppo matka rautatieasemalta ja myös kotiin lähtiessä lähin vesibussiasema oli vain parin sadan metrin päässä. Todella helppoa tässä varsin sokkeloisessa kaupungissa!

MATKAKOHDE

Hotelliin sisään kirjauksen jälkeen me suuntasimme tietysti oitis kaupunkiin tutustumaan. Venetsia on aina ollut mulle yksi haaveiden kohteista ja siten odotukset kaupungin suhteen olivat korkealla. Negatiivisilta fiiliksiltäkään ei kuitenkaan välttyä voinut, mutta aloitetaan nyt ensin niistä hyvistä puolista!

Venetsia oli ihan niin kaunis kuin odotinkin ja aika ajoin kaupungin kujilla tuli fiilis, että olisi enemmin jonkun elokuvan kulisseissa kuin ihan oikeassa kaupungissa. Veden äärellä viihtyvänä parasta mun mielestä oli tietenkin kauniit kanaalit.








Ja jos kaupunki koostuu vesiteistä, on siellä luonnollisesti oltava paljon siltoja. Niin kauniita olivat nekin!




Venetsian rapistuminen on ikävä tosiasia, mutta silti juuri tämä luo kaupunkiin ihan oman kauneutensa. Vaikka asia sinällään on surullinen, on pakko sanoa, että ajan myötä rapistuneet rakennukset olivat nekin mun mielestä todella viehättäviä.



Lisäksi kaupungista löytyi aina sieltä täältä ihanan italialaisia yksityiskohtia! <3






Huono puoli kaupungissa puolestaan oli tuhannet ja taas tuhannet turistit. Koska olin Venetsiassa ensimmäistä kertaa, halusin tietenkin nähdä juuri ne kaikki kuuluisat paikat, ihan niin kuin kaikki muutkin. Kun päälle lisätään vielä paahtava helle ja täydeltä terältä porottanut aurinko, muuttui kaupungilla kiertely oikeasti aika ikäväksi suorittamiseksi ja pikaisesti paikasta toiseen kiiruhtamiseksi. Kaupungissa oli ajoittain todella tuskaisen kuuma ja pahimmillaan tilanne kapeilla kujilla näytti tältä:





Aivan ydinalueen ulkopuolella oli kyllä onneksi väljempää, mutta ihan tosiaan kyllä meinasi huumori ajoittain loppua kokonaan. Jonkin verran harmittamaan jäi se, että kaupungin kujat olivat täynnä kaikkia mielenkiintoisia kauppoja, mutta sen verran väsyttävä tuo kuumuus oli, ettei niitä yksikertaisesti kierrellä jaksanut. Välillä tosin oli poikettava jossain putiikissa ihan vaan ilmastoinnin tuoman hetken viilennyksen vuoksi! 

Positiivinen yllätys kaupungissa oli hintataso, jonka olin kuvitellut paljon korkeammaksi. Kovasta kuumuudesta johtuen oli tasaisin väliajoin poikettava terassilta viilennystä hakemaan eikä niillä hinnat ainakaan näin suomalaista mitenkään päätä huimanneet. Emme myöskään hakeutuneet mitenkään erityisen syrjään, vaikkakaan emme myöskään poikenneet ravintoloissa ihan päänähtävyyksien vieressä. Juomien hinnat eivät erityisesti mieleen jääneet, mutta ruokapuolelta voisi sanoa pitsa/pasta linjalla hintojen olleen muutaman euron Rivaa korkeammat. 

Tähän väliin onkin luontevaa ottaa yksi ravintolasuositus. Tai ainakin jotain sinne päin. Illallista varten olin tiedustellut kaupungissa asuvalta Marimente blogin Marilta vinkkejä hotellin lähellä sijaitsevista hyvistä ravintoloista. Marin vinkistä suuntasimmekin sitten syömään Ai Tre Archi nimiseen ravintolaan, jossa sanotaan olevan alueen parhaat pitsat. Paikan maine on selvästi muidenkin tiedossa, sillä se oli aivan tupaten täynnä ja porukaa riitti jonoksi saakka. Me päätimme myös jonottaa eikä siinä lopulta mennyt juuri varttia pidempään. Jonotus kannatti, sillä ruoka oli hyvää ja ravintolan sijainti kanaalin rannalla mitä mainioin! Palvelun suhteen meillä kävikin sitten huonompi tuuri, sillä meidän pöytään tarjoili ilmeisesti joku onnettoman huono kesäapulainen, joka jätti juomia tuomatta, kirjasi laskun väärin eikä saanut oikein mitään muutakaan järkevää aikaiseksi, ei edes huomautusten jälkeen. Muissa pöydissä palvelu näytti pelaavaan hyvin, joten huono palvelu sattui vain meidän ja parin muun pöydän harmiksi. 







Illallisen lomassa koin myös pieniä kauhun hetkiä, kun tajusin paikan kuhisevan hyttysiä, jotka innoikkaina söivät jalkojani minkä kerkisivät. Kirosanat vilisivät mielessäni, sillä olen allerginen puremille ja pahimillaan olen joutunut niiden vuoksi käymään matkoilla lääkärissä, kuten  joistakin muista blogin matkakertomuksistakin selviää. Nykyään muistan jo ottaa kotoa offit mukaan, mutta tällä kertaa sellainen ei käynyt edes mielessä. Miksei kukaan varoittanut, että Venetsiassa on hyttysiä ihan pirusti??!! No mulla oli tuuria mukana, sillä Venetsian hyttyset ovat ilmeisesti ainoita tässä maailmassa, joiden puremat ei aiheuta mulle minkäänlaisia oireita, ei edes pientäkään kutinaa! Huh!

Entäs sitten gondoliajelu? Hikisinä Venetsian ruuhkissa tallustaessa olimme aika vakuuttuneita siitä, että paluumme kaupunkiin olisi epätodennäköistä ja näin ollen oli yksi asia hoidettava pois päiväjärjestyksestä; pitäähän sitä kerran elämässä nimittäin gondoliajelulle lähteä, jos Venetsiassa kerran ollaan! Mistään halvasta huvista ei ole kyse, sillä illalla seitsemän jälkeen puolen tunnin ajelu maksoi 100 euroa, tuota ennen muistaakseni 80 euroa. Veneen kyytiin saa samalla hinnalla mennä useampikin henkilö, mutta itse olen sitä mieltä, että eikö koko hommasta vähän niin kuin katoa idea, jos paattiin survoudutaan koko suvun voimin? Mutta kukin tyylillään, me mentiin kaksin. Olimme tyytyväisiä, että kalliimmasta hinnasta huolimatta valitsimme ajelulle hieman myöhäisemmän ajankohdan, sillä päivällä kuumuus olisi pilannut koko jutun eikä tähän aikaan ollut kanaaleissakaan ihan niin ruuhkaista. Ja siellä me sitten oltiin; romanttisella gondoliajelulla Venetsiassa! Moni varmaan miettii, onko huvi hintansa väärti. Mun mielestä on, kerran elämässä. Toista kertaa tuskin menen, vaikka kaupunkiin palaisinkin. Mutta kerran ja jonkun rakkaan kanssa, suosittelen!






Venetsiassa suuri osa turisteista on päiväturisteja lähikohteista ja risteilyaluksilta, ainoastaan viidennes turisteista yöpyy kaupungissa. Näin ollen kaupungilla kuljeskelu on ilta-aikaan muutoinkin mukavampaa. Meillä oli tarkoituksena illalla kierrellä kaupungilla enemmänkin ja nähdä Venetsia kauniissa iltavalaistuksessa. Sen verran päivän kuumuus ja raskaus kuitenkin painoi, että illallisen jälkeen painuimme suorinta tietä hotelliin elpymään.

Toisena aamuna ennen kotiin lähtöä ehdimme vielä kierrellä kaupungilla muutaman tunnin ja syödä lounaan. Sitten haimme laukut hotellista ja suuntasimme vesibussiasemalle. Lähin vesibussiasema löytyy, kun lähtee hotellin ovelta suoraan vasemmalla olevan kanaalin rantaa kulkemaan. Matkaa on vain muutama sata metriä. Liput vesibussiin ostimme valmiiksi hotellin viereiseltä kioskilta ja hintaa yhdellä lipulla oli vähän päälle 10 euroa, jos en ihan väärin muista niin taisi tarkalleen olla 12 euroa.

Yleisesti kuulee sanottavan, että ainoa oikea tapa saapua Venetsiaan on vesiteitse. Me siis saavuimme kaupunkiin "väärin", mutta poistuminen tehtiin sitten ihan oikea oppisesti. Täytyy kyllä sanoa, että vesibussikyyti lentokentälle oli hauska ja ennen kaikkea helppo, ja hintakin oikein kohtuullinen. Suosittelen, ja tilanteen salliessa kumpaankin suuntaan!

Tässä matkalle kentälle.



Nämä kuvat vesibussiasemalta lentokentän päästä.









LOPUKSI 

Vaikka Venetsia todella on yksi kauneimmista ja ennen kaikkea ainutlaatuisimmista paikoista, missä käytyä on tultu, olin paikan päällä ollessa varma siitä, että tämä kerta kaupungissa riittää. Tämä on nähty. Fiilikset olivat osin jopa enemmän negatiiviset kuin positiiviset.

Kotona kuvia katsellessa ajatukseni kuitenkin muuttuivat; Venetsiaan on vielä palattava, mutta ei missään nimessä kesällä vaan aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Ensi kerralla aion todella myös välttää kaikki nuo kaupungin ruuhkaisimmat turistialueet ja rohkeasti suunnata syrjäisimmille kujille, jossa kaupungin ainutlaatuisuudesta voisi toivottavasti ihan oikeasti nauttia. Ja rauhassa. Tätä suosittelen myös muille!

1 kommentti:

  1. Gardajärvi olisi itselläkin haaveissa. Ehkäpä syksyllä sitten :)

    VastaaPoista